Ylei­set sil­mä­sai­rau­det

Silmänpohjan rappeuma

Suomessa tavallisin heikkonäköisyyden syy on silmänpohjan rappeuma eli makuladegeneraatio. Kun silmänpohjan keskiosan solut rappeutuvat, verkkokalvon tarkan näkemisen alue ei pysty toimimaan normaalisti. Näöntarkkuus heikkenee ja näkökentän keskiosalla ei voi nähdä kunnolla. Silmänpohjan rappeuma ei kuitenkaan johda sokeutumiseen.
 
Silmänpohjan rappeuma vaikeuttaa lukemista ja myös muuta tarkkaa näkemistä vaativaa työtä kauko- ja lähietäisyydellä. Paremmin nähdäkseen henkilö katsoo "vinosti" kohteen ohi ja käyttää suurentavia apuvälineitä. Näkökentän äärialueiden normaali laajuus mahdollistaa kohtalaisen vaivattoman liikkumisen näöntarkkuuden heikkoudesta huolimatta.

Diabetes

Diabetes voi aiheuttaa näkövammaisuutta, jonka oireita ovat esimerkiksi alentunut näöntarkkuus, näkökentän muutokset sekä heikentynyt kontrasti- ja värinäkö. Näkökyvyn heikentyminen johtuu diabeteksen aiheuttamista muutoksista silmänpohjassa. Muutoksen kehittymisnopeus ja vaikeusaste riippuvat muun muassa taudin alkamisiästä. Ikääntyessä ilmenevässä kakkostyypin diabeteksessa muutoksia kehittyy suhteellisen nopeasti, mutta ne ovat yleensä lievempiä kuin nuoruusiässä ilmenevässä ykköstyypin diabeteksessa. Diabetes voi johtaa sokeuteen.
 
Ongelmia aiheutuu sekä liikkumisessa että tarkassa lähityössä. Näönkäyttöä vaikeuttaa se, että diabeetikon näkötilanne voi vaihdella jopa päivittäin.

Retinitis-taudit

Retinitis pigmentosa on perinnöllinen sairaus, jonka keskeisinä oireina ovat yleisimmin näkökentän kaventuminen (putkimainen näkökenttä) ja hämäräsokeus. Retinitikseen liittyy myös alentunut näöntarkkuus, heikentynyt värinäkö, häikäisyherkkyyden lisääntyminen sekä heikentynyt kontrastiherkkyys. Oireet johtuvat silmänpohjan solujen vähittäisestä rappeutumisesta, ja ne alkavat yleensä ilmetä varhaisessa aikuisiässä. Retinitis voi johtaa täydelliseen sokeutumiseen.
 
Kaventunut näkökenttä haittaa retiniitikon liikkumista ja työskentelyä. Retiniitikolla on vaikeuksia erityisesti hämärässä ja pimeässä toimimisessa. Lukeminen on yleensä mahdollista, vaikka näkökenttä olisi hyvinkin kapea.

Glaukooma (silmänpainetauti)

Glaukooma (aiemmin kutsuttiin myös silmänpainetaudiksi) on näköhermoa vaurioittava sairaus, joka voi hoitamattomana johtaa näön heikkenemiseen. Osalla glaukoomapotilaista silmän sisäinen paine on kohonnut, osalla paine on niin sanotulla normaalialueella. Sairaus vaurioittaa näköhermoa ja aiheuttaa puutoksia näkökenttään.
 
Silmänpainetaudin riski lisääntyy yli 40-vuotiailla, joiden on syytä tarkistuttaa paine muutaman vuoden välein.
 
Silmänpainetaudin aiheuttamat vauriot kehittyvät usein huomaamatta. Ne ilmenevät ensin toiminnallisina häiriöinä näkemisessä, lähinnä käytännön askareiden suorittamisessa ja liikkumisessa.

Näköhermon ja näköratojen viat

Näköhermon ja näköratojen vikojen aiheuttajana voi olla muun muassa synnynnäinen silmän kehityshäiriö, synnytykseen tai sen jälkeiseen vaikeaan sairauteen liittyvä hermovaurio, perinnöllinen näköhermon surkastuma, muihin sairauksiin (esimerkiksi MS-tauti, aivokasvaimet, aivoverenvuodot) liittyvä häiriö tai pään vammat.
 
Vika ilmenee heikkona näöntarkkuutena, näkökenttäpuutoksina, värinäköhäiriöinä ja niin edelleen. Näköhermon surkastumassa näkökenttä on yleisesti supistunut ja lisäksi keskeisesti huono. Aivoperäisessä viassa voi kummankin silmän näkökenttä vaurioitua vaihtelevasti vian laajuudesta ja sijainnista riippuen. Täydellinen sokeus on mahdollinen.