Palveluopas 2017
1 Yh­den­ver­tai­suus­la­ki ja YK:n vam­mais­so­pi­mus

Yhdenvertaisuus on perusoikeus ja perusoikeudet kuuluvat kaikille. Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa henkilöön liittyvät tekijät, kuten vammaisuus, eivät saa vaikuttaa ihmisen mahdollisuuksiin päästä koulutukseen, saada työtä ja erilaisia palveluja. Suomen perustuslaissa yhdenvertaisuuden periaate viittaa sekä syrjinnän kieltoon että ihmisten yhdenvertaisuuteen lain edessä.

Syrjintää on se, että henkilöä kohdellaan vertailukelpoisessa tilanteessa huonommin kuin toisia henkilöitä / henkilöä nimenomaan henkilöön liittyvän ominaisuuden - kuten vammaisuuden - takia. Yhdenvertaisuuslaki, rikoslaki, tasa-arvolaki ja työlainsäädäntö tarkentavat syrjinnän kieltoa eri elämänalueilla.

1.1 Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän vammaisuuden perusteella

Nykyinen yhdenvertaisuuslaki tuli voimaan vuonna 2015. Sitä sovelletaan kaikkeen julkiseen ja yksityiseen toimintaan lukuun ottamatta yksityistä perhe-elämää ja uskonnonharjoittamista. Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän muun muassa vammaisuuden perusteella, ja siinä asetetaan viranomaisille, työnantajille ja koulutuksenjärjestäjille velvollisuus ryhtyä tiettyihin yhdenvertaisuuden edistämistoimiin. Lain noudattamista valvovat yhdenvertaisuusvaltuutettu sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta.

Vammaisten henkilöiden kannalta on huomattavaa, että laki koskee työelämän ja koulutuksen lisäksi erilaisia palveluita. Laki velvoittaa viranomaisen, koulutuksen järjestäjän, työnantajan sekä tavaroiden tai palveluiden tarjoajan toteuttamaan kohtuulliset mukautukset vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi. Kohtuullisten mukautusten epäämistä voidaan yhdenvertaisuuslain 8  § nojalla pitää syrjintänä. Yhdenvertaisuuslain 15 § mukaan työnantajan on pyynnöstä viipymättä annettava kirjallinen selvitys menettelynsä perusteista vammaiselle, joka katsoo kohtuullisten mukautusten epäämisen vuoksi tulleensa syrjityksi työtä tai virkaa hakiessaan taikka työ- tai virkasuhteessa.

Kohtuulliset mukautukset ovat eri asia kuin varsinaiset esteettömyystoimenpiteet. Kohtuulliset mukautukset ovat konkreettisessa tilanteessa henkilöä varten tehtäviä toimenpiteitä. Mukautukset täydentävät esteettömyystoimenpiteitä.
 
Näkövammaisten liiton oikeuksienvalvontalakimies neuvoo syrjintäkysymyksissä. Mikäli koet tulleesi syrjityksi, voit myös olla suoraan yhteydessä yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon. Syrjintätapauksen voi myös viedä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan tutkittavaksi. Lautakunta on viime vuosina antanut joitakin vammaisten syrjintään ja kohtuullisiin mukautuksiin liittyviä ratkaisuja liittyen muun muassa seuraaviin kysymyksiin:
  • Ravintolassa ei ollut käytössä esteetöntä WC-tilaa, lautakunta katsoi, että ravintolan menettely oli syrjinyt esteetöntä WC:tä tarvitsevia vammaisia ihmisiä. Lautakunta kielsi yhtiötä jatkamasta tai uusimasta syrjintää. (Ei lainvoimainen)
  • Pankki ei ollut myöntänyt näkövammaiselle asiakkaalleen verkkopankkitunnuksia hänen näkövammastaan johtuen eikä ollut ryhtynyt tarvittaviin kohtuullisiin mukautuksiin. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta piti hakijan pyytämiä mukautuksia kohtuullisina ja kielsi pankkia jatkamasta tai uusimasta hakijan tai muiden näkövammaisten ihmisten syrjintää pankkipalveluita tarjotessaan sekä määräsi pankin tekemään yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä tarkoitetut asianmukaiset ja tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta näkövammaiset henkilöt voivat yhdenvertaisesti muiden kanssa saada pankkipalveluita pankissa mukaan lukien verkkopankkitunnuksien saaminen. (Ei lainvoimainen)
  • Sähköpyörätuolin käyttäjä ei pystynyt osallistumaan yleisölle avoimeen yhteiskunnalliseen tilaisuuteen, joka järjestettiin ravintolan toisessa kerroksessa, jonne ei ollut pääsyä hissillä. Yhdenvertaisuuslautakunta katsoi, että kyse oli ollut poikkeuksellisesta hyväksyttävään syyhyn perustuneesta tilajärjestelystä, eikä tilaisuuden järjestäjän käytännöstä järjestää tilaisuutensa esteellisessä tilassa, jonne pyörätuolia käyttävillä vammaisilla ihmisillä ei olisi pääsyä. Lautakunta katsoi, että tilaisuuden järjestäjä oli esittänyt sellaista selvitystä, joka kumosi syrjintäolettaman. Vastaaja ei ollut siten menetellyt yhdenvertaisuuslain vastaisesti asiassa ja yhdenvertaisuuslautakunta hylkäsi hakemuksen. (Ei lainvoimainen)
  • Näkövammainen henkilö ei saanut asianmukaista apua kaupassa, koska henkilöstö ei aina suostunut auttamaan häntä ostosten keräämisessä. Kauppa kiisti syrjinnän. Kauppias toi esille, että myymälä on suunniteltu itsepalvelumyymäläksi ja henkilöstöresurssit on mitoitettu tämän mukaan. Kaupassa pyritään auttamaan asiakkaita, mutta erillistä avustaja- tai keräyspalvelua myymälässä ei ole.  Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi, ettei kauppa, asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen, ollut laiminlyönyt toiminnassaan yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä tarkoitettujen kohtuullisten mukautusten tekemistä tai evännyt hakijalta kohtuullisia mukautuksia. (Ei lainvoimainen)
Työelämässä tapahtunut syrjintä kuuluu työsuojeluviranomaisten (Aluehallintovirastot) toimivaltaan. Lisätietoja työsuojelun verkkosivuilta http://www.tyosuojelu.fi/tyosuhde/yhdenvertaisuus ja luvussa 9. Heikentynyt näkö ja työ.

1.2 YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista

YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista tuli Suomessa voimaan 10.6.2016, josta lähtien se on Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta. Vammaisyleissopimuksen tarkoituksena on sen 1 artiklan mukaisesti edistää, suojella ja taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet, sekä edistää vammaisten henkilöiden synnynnäisen arvon kunnioittamista. Yleissopimuksen kantavina periaatteina ovat syrjintäkielto sekä esteettömyyden periaate. Sopimus painottaa vammaisen ihmisen itsemääräämisoikeuden merkitystä. Sopimuksessa korostetaan vammaisten osallistamista heitä koskevaan päätöksentekoon sekä velvoitetaan valtio lisäämään vammaistietoutta.

Sopimus sisältää myös uusia, ihmis- ja perusoikeussopimuksissa ennen kirjaamattomia oikeuksia, kuten velvollisuuden ryhtyä kohtuullisiin mukautuksiin (5 artikla), laajan oikeuden esteettömyyteen (9 artikla) ja oikeuden henkilökohtaiseen liikkumiseen (20 art).

Yleissopimuksen valinnainen pöytäkirja luo lisäksi uuden oikeusturvakeinon eli yksilövalitusoikeuden YK:n vammaisoikeuskomiteaan. Yksilövalitusoikeuden rajoituksena on kuitenkin syytä ottaa huomioon, että ennen valituksen tekemistä kansallinen muutoksenhakutie tulee olla käytetty ja valituksen perusteena olevien tapahtumien tulee olla tapahtunut voimaantulon (Suomen osalta 10.6.2016) jälkeen.

Vammaisoikeuskomitea on antanut muun muassa seuraavia ratkaisuja lähivuosina:
  • H.M. vastaan Ruotsi (asia nro 3/2011; 21.5.2012): vaikeavammaisella naisella oli oikeus laajentaa kotiaan ja teettää uima-allas vesiterapian ja kuntoutuksen toteuttamiseksi poiketen maankäyttösuunnitelmasta (jonka johdosta alueelle ei saanut rakentaa ilman poikkeuslupaa). Poikkeusluvan hylkääminen loukkasi suhteellisuusperiaatetta ja sen seuraukset olivat vaikutukseltaan syrjiviä sekä vaikuttivat kielteisesti vammaisen henkilön terveydenhoitoon ja kuntoutukseen, joita hänen erityinen terveydentilansa vaati
  • S.N. ja P.T. vastaan Unkari (asia nro 1/2010; 23.4.2013): Unkari ei ollut varmistanut pankkiautomaattien esteettömyyttä ja saavutettavuutta näkövammaisille (ei pistekirjoitusta eikä ääniavustusta), joten Unkari oli toiminut vastoin 9 esteettömyysartiklaa. Komitea suositteli sopimuspuolta laatimaan minimistandardit pankkipalvelujen esteettömyydestä ja saavutettavuudesta sekä varmistamaan lainsäädäntötoimin pankkipalvelujen asteittaisen toteutumisen vammaisille ja kaikkien uusien automaattien esteettömyyden
  • F. vastaan Itävalta (asia nro 21/2014; 14.9.2015): Raitiovaunuverkoston laajennuksen yhteydessä aiemmin audiovisuaalisesti annettu tieto muuttui uusilla rataosuuksilla vain visuaalisesti annetuksi tiedoksi; näkövammaisilla ei ollut mahdollisuutta tietoon pysäkeistä, liikenteen häiriöistä ja odotusajoista yhtäläisesti muiden kanssa. Esteettömyyteen velvoitettu taho ei voinut komitean mukaan perustella esteettömyyden laiminlyöntiä siitä aiheutuvalla rasitteella. Vaadittava järjestelmä olisi voitu asentaa kohtuullisin kustannuksin ja sen tarve esteettömyyden järjestämiseksi näkövammaisille oli ennalta tiedossa. Internetin tai älypuhelimen avulla saatava tieto ei riittänyt turvaamaan näkövammaisten yhtäläistä oikeutta tietoon.
Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan sopimukseen ja sen tuomiin oikeuksiin voi tutustua tarkemmin Invalidiliiton julkaisussa YK:n vammaissopimus käyttöön! -käsikirja (uudistettu painos 2016). Käsikirja löytyy sähköisenä Invalidiliiton verkkosivuilta.

1.3 Sähköisten palvelujen saavutettavuus osana yhdenvertaisuutta

Digitaalisen yhteiskunnan kehittyminen tarjoaa käyttäjille uusia tapoja hyödyntää tietoja ja palveluita. Kasvava osa yleisölle tarjottavista palveluista ja tiedoista on saatavilla ensisijaisesti internetin kautta. Tämä koskee erityisesti asiointia viranomaisten ja yritysten kanssa sekä medioiden kulutusta mutta myös osallistumista kansalaisyhteiskuntaan.  Saavutettavuudella tarkoitetaan sähköisten palveluiden suunnittelussa, kehittämisessä, ylläpidossa ja päivittämisessä noudatettavia periaatteita ja tekniikoita, joilla varmistetaan, että palvelu olisi paremmin erityisesti vammaisten henkilöiden käytettävissä. Kansalaiset hyötyisivät palvelujen laajemmasta saavutettavuudesta verkkosivustojen ja mobiilisovellusten kautta ja saisivat palveluja ja tietoja, jotka helpottavat heidän arkeaan.

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ratifioineet valtiot ovat sitoutuneet mm. parantamaan yleisölle tarjottavien palvelujen esteettömyyttä sekä edistämään mm. internetin saavutettavuutta vammaisille henkilöille. YK:n yleissopimuksessa myös määrätään, että tuotteet, ympäristöt, ohjelmat ja palvelut olisi suunniteltava sellaisiksi, että kaikki ihmiset voivat käyttää niitä mahdollisimman laajasti ilman mukautuksia tai erikoissuunnittelua. Tällainen kaikille sopiva suunnittelu ei saisi sulkea pois tiettyjen vammaisten henkilöiden ryhmien mahdollisesti tarvitsemia apuvälineitä.

Joulukuussa 2016 hyväksytty saavutettavuusdirektiivi tulee velvoittamaan EU:n jäsenvaltioita huolehtimaan julkisen sektorin verkkosivustojen ja mobiililaitteiden saavutettavuudesta. Direktiivin vaatimusten tulisi toteutua asteittain vuoteen 2021 mennessä. Euroopan komissio on antanut myös ehdotuksen eurooppalaiseksi esteettömyyssäädökseksi, jossa asetetaan yhteiset esteettömyysvaatimukset tietyille keskeisillle tuotteille ja palveluille. Esteettömyyssäädöksen soveltamisalasta ei ole toistaiseksi yksimielisyyttä. Lisäksi esteettömyyttä koskevista velvoitteista säädetään mm. rakentamista, liikennettä ja viestintää koskevassa lainsäädännössä.