Kun nä­kö heik­ke­nee - tie­toa ikäih­mi­sil­le

Ikääntyessä näkökyky muuttuu. Vanhenemiseen liittyvä normaali näkökyvyn heikentyminen on syytä erottaa silmäsairauksien aiheuttamasta näkövammaisuudesta.

Näkövammainen on henkilö, jolla on näkökyvyn alentumisesta huomattavaa haittaa jokapäiväisissä toiminnoissaan. Jos näkö voidaan korjata normaaliksi silmä- tai piilolaseilla, ei kyseessä ole näkövamma. Yhden silmän menetys tai vammautuminen ei merkitse näkövammaisuutta, sillä vamma määritellään aina paremmin näkevän silmän mukaan.

Suomessa näkövammaisuus luokitellaan maailman terveysjärjestön (WHO) suosituksen mukaisesti. Heikkonäköinen on henkilö, jonka paremman silmän näöntarkkuus on lasikorjauksen jälkeen alle 0.3 tai jonka näkö on muusta syystä vastaavalla tavalla heikentynyt. WHO:n luokituksessa heikkonäköisiin luetaan luokat 1 (heikkonäköinen) ja 2 (vaikeasti heikkonäköinen). Jos paremman silmän näöntarkkuus jää lasikorjauksen jälkeen alle 0.05 tai silmän näkökentän halkaisija on alle 20 astetta, määritellään henkilö sokeaksi. WHO:n luokituksessa sokeita ovat luokat 3 (syvästi heikkonäköinen), 4 (lähes sokea) ja 5 (täysin sokea).

Suomessa arvioidaan olevan noin 80 000 näkövammaista henkilöä, joista liki 70 000 on ikääntyneitä. Väestömme vanhetessa tulee myös näkövammaisuus lisääntymään. Valtaosa näkövammaisista on heikkonäköisiä. Täydellinen sokeus on Suomessa harvinaista.

Tavallisimmat silmäsairaudet ikääntyneillä

Eläkeikäisten yleisin näkövammautumisen syy on verkkokalvon keskeinen ikärappeuma (makuladegeneraatio). Sitä sairastaa yli puolet ikääntyneistä näkövammaisista. Neljä viidesosaa ikärappeumasta on nk. kuivaa rappeumaa, johon ei ole toistaiseksi hoitoa. Rappeuman kosteaa muotoa voidaan jonkin verran hidastaa laser- tai fotodynaamisella hoidolla. Ikärappeuma huonontaa vähitellen lukunäköä, mutta johtaa harvoin täydelliseen sokeutumiseen.

Glaukooma (entinen "viherkaihi" tai "silmänpainetauti") on hitaasti etenevä, usein oireeton silmäsairaus, joka aiheuttaa pitkään jatkuneena pysyviä näkökenttäpuutoksia ja jopa sokeutta. Glaukooman riski kasvaa voimakkaasti 40 ikävuoden jälkeen, minkä vuoksi oireettomatkin silmät on syytä tarkastuttaa keski-iän jälkeen silmälääkärillä 4?5 vuoden välein. Valtaosa varhain todetuista glaukoomista pystytään hoitamaan lääkityksen, laserhoidon tai leikkauksen avulla. Säännöllinen lääkitys ja silmälääkärin seuranta ovat oleellinen osa glaukooman hoitoa.

Diabetes huonontaa silmänpohjien verenkiertoa. Diabeetikon näkö vaihtelee tiuhaan mm. veren sokeritasapainon ja vuorokaudenajan mukaan. Aikuisiällä puhkeavan diabeteksen aiheuttamat silmäoireet muistuttavat silmien ikärappeumaa. Diabeetikon on erityisen tärkeää muistaa silmänpohjien seulonta vuosittain.

Verenpainetautiin liittyviä verkkokalvon muutoksia ja silmänpohjan keskussuonten tukoksia esiintyy muutamalla prosentilla ikääntyneistä. Vanhusten verenkiertohäiriöt voivat joskus aiheuttaa pysyviäkin näkökenttäpuutoksia.

Harmaakaihista johtuvat näköhaitat ovat nykyisin korjattavissa leikkauksella, joten sitä ei enää pidetä näkövammaisuutta aiheuttavana sairautena.

Näön heikentymisen vaikutukset

Vanhetessa heikentyvät kontrastien ja värien erotuskyky, hämäränäkö sekä silmien yhteisnäkö. Etäisyyksien ja syvyyserojen arviointi, liikkuminen ja tasapainon hallinta käyvät epävarmoiksi. Näkö heikkenee iän myötä ilman silmäsairauttakin; kun normaali näöntarkkuus on 1.0 - 2.0, laskee se useimmilla 70 - 80 vuoden iässä 0.6 - 0.7 tasolle.

Pienikin näöntarkkuuden aleneminen voi aiheuttaa epävarmuutta itsenäisestä selviytymisestä. Kotiaskareiden tekeminen, lukeminen ja vastaantulevien tuttujen tunnistaminen saattaa vaikeutua. Huonollakin näöllä voi ajoittain nähdä tarkasti, mikä hämmentää heikkonäköistä ja hänen läheisiään. Vaikka näön heikkeneminen tuo muutoksia elämään, ovat monet eteen tulevista pulmista ratkaistavissa.

Apuvälineet

Ikääntyneen näkövammaisen apuvälineistä tavallisimpia ovat erilaiset optiset apuvälineet, valkoinen keppi, kasettinauhuri sekä arkiaskareita helpottavat apuvälineet. Eri näkövammat aiheuttavat erilaisia haittoja, joten apuväline valitaan aina yksilöllisesti. Apuvälinettä täytyy opetella käyttämään ja huoltamaan, jotta siitä on todellista hyötyä. Kaikkiin pulmiin apu ei välttämättä löydy erillisestä apuvälineestä, vaan monet yksinkertaiset ratkaisut ja muutokset on mahdollista tehdä kotikonstein. Apuvälineillä ei silti voida täysin ratkaista näkövammaisuuteen liittyviä haittoja.

Optisten apuvälineiden valikoima on hyvin runsas. Tavallisimpia ikääntyneiden optisia apuvälineitä ovat varrelliset ja valolliset suurennuslasit, lukulaitteet ja häikäisylasit. Näiden apuvälineiden myöntämisestä vastaavat sairaaloiden näönkuntoutusyksiköt, joissa asiointiin vaaditaan useimmiten silmälääkärin lähete. Apuvälineiden myöntämisen edellytyksenä on todettu näkövammaisuus sekä tarve toimintakyvyn säilymiseen ja omatoimiseen selviytymiseen.

Terveyskeskukset myöntävät lähinnä valkoisia keppejä ja kasettinauhureita. Saatavilla on valkoisia tukikeppejä sekä useita malleja taitettavia valkoisia keppejä.

Kunnan sosiaalitoimesta voi anoa tukea apuvälineisiin, joita tarvitaan liikkumiseen, viestintään tai vapaa-ajan toimintaan mutta joita ei lasketa lääkinnällisen kuntoutuksen laitteisiin. Korvausta voi saada mm. harrastus- ja muistiinpanovälineiden, mikrotietokoneen tai kodinkoneiden hankintakuluista, jos niiden tarve on perusteltavissa näkövammalla. Korvauksen määrä on yleensä puolet laitteen hankintahinnasta. Anomus on tehtävä vuoden kuluessa apuvälineen hankkimisesta.

Päivittäisiä toimintoja helpottavia apuvälineitä voi myös ostaa itse. Hyödyllisiä apuvälineitä ovat mm. isonäppäinpuhelin, suurinumeroiset tai suomea puhuvat kellot, suurennuslasivalaisimet, pitkävartiset patakintaat, langanpujotin ja kirjoituskehikot. Näitä myy esimerkiksi Näkövammaisten Keskusliiton apuvälinemyymälä Aviris. Tuotevalikoimaan voi tutustua myös monissa näkövammaisten alue- ja paikallisyhdistyksissä.

Vanhenemisen myötä näkövammautuneet henkilöt ovat usein heikkonäköisiä, jotka hyötyvät väreistä ja vahvoista kontrasteista. Esimerkiksi ruokapöydän kattaukseen kannattaa valita pöytäliina, jonka väri poikkeaa sille asetettavista astioista. Päivittäistavarakaupoista löytyy hyvä valikoima värillisiä leikkuualustoja ja leivontakulhoja. Kontrastit tulee muistaa myös kirjoittaessa: muistiinpanot kirjoitetaan isokirjoituksella mustalla tussilla valkoiselle paperille.

Kun näkö heikkenee, unohtuu helposti se mitä edelleen on jäljellä. Näkövammaiselle ovat tärkeitä vielä jäljellä olevat aistit: kuulo-, tunto-, haju- ja makuaisti. Moni asia selviää nopeammin käsin tunnustelemalla kuin heikon näön varassa. Ajan kanssa harjoittelemalla näkövammainen henkilö pystyy kehittämään itselleen parhaat konstit arjessa selviytymiseen.

Valaistus

Ikääntyminen lisää valontarvetta. Kodin oikealla valaistuksella voidaan tukea toimintakykyä ja helpottaa itsenäistä suoriutumista. Hyvä yleisvalaistus pienentää myös tapaturmien riskiä.

Pelkästään valaistusvoimakkuutta lisäämällä ei useinkaan päästä toivottuihin tuloksiin. Heikosti näkevien silmät sopeutuvat valaistustason muutoksiin hitaasti tai puutteellisesti. Näkövaikeudet siirryttäessä valosta hämärään tai päinvastoin liittyvätkin melkein kaikkiin ikääntyneiden silmäsairauksiin.

Häikäisyä syntyy silmän sopeutuessa huonosti kirkkaaseen valaistukseen. Sitä aiheuttavat kotona mm. liian voimakkaat tai väärin suunnatut valaisimet sekä ikkunoista tuleva auringonvalo. Kiiltävät pinnat heijastavat valoa ja saattavat sokaista näkövammaisen henkilön kokonaan.

Häikäisyä vähennetään suuntaamalla valot oikein. Epäsuorasti tuleva valo on usein hyvä ratkaisu. Kun valo heijastetaan huoneeseen katon tai seinän kautta, on valaistus tasainen ja häikäisemätön. Kaihtimilla pystyy himmentämään ikkunoista tulvivaa auringonvaloa. Keittiössä, pesutiloissa ja eteisessä tarvitaan erityisen hyvää valaistusta. Vaaleat pinnat heijastavat valoa tummia pintoja enemmän. Hyvä valaistus ei aiheuta jyrkkiä varjoja, jotka voivat johtaa virhearvioihin.

Ulkoillessa häikäisyltä suojaudutaan parhaiten aurinkolaseilla. Aurinkolasien sivusuojat estävät sivusta tulevaa valoa.

Vaikeasti heikkonäköisellä henkilöllä on mahdollisuus saada asuntoonsa välttämättömät valaistuskorjaukset vammaispalvelulain nojalla. Valaistusasioissa neuvovat keskussairaalan näkövammaisten kuntoutusohjaaja sekä Näkövammaisten Keskusliiton Näkökeskus Vision työntekijät.

Taloudellinen tuki

Ikääntyneiden näkövammaisten tavallisimpia vamman tai sairauden perusteella anottavia tukimuotoja ovat eläkkeensaajan hoitotuki, kuljetuspalvelut, asunnon muutostyöt sekä kodin korjausavustukset.

Eläkkeensaajan hoitotuen myöntäminen edellyttää päivittäiseen elämään tarvittavan toimintakyvyn alentumista yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan. Eläkkeensaajan hoitotuki on veroton, kolmeen ryhmään porrastettu etuus. Tiedustele eläkkeensaajan hoitotukea Kelasta.

Kunnan vammaispalvelujen tarkoituksena on edistää vammaisten henkilöiden edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. Kunnan on järjestettävä kohtuulliset kuljetuspalvelut sellaiselle vaikeavammaiselle henkilölle, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Tiedustele kuljetuspalveluista oman kuntasi sosiaalitoimiston vammaispalvelusta.

Vaikeavammaiselle henkilölle, jolle liikkuminen tai muu omatoiminen suoriutuminen vakituisessa asunnossa tuottaa erityisiä vaikeuksia, voidaan korvata välttämättömistä asunnon muutostöistä ja asuntoon kiinteästi kuuluvien välineiden ja laitteiden hankinnasta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset. Näkövamman vuoksi tarvittavat valaistusmuutokset kuuluvat korvattaviin asunnonmuutostöihin. Tiedustele asunnonmuutostöistä oman kuntasi sosiaalitoimiston vammaispalvelusta.

Kunnat voivat myöntää avustuksia vanhusten ja vammaisten asuntojen korjaamiseen sosiaalisin perustein. Tiedustele korjausavustusten myöntämisen perusteista oman kuntasi asuntotoimesta.

Vapaa-ajan toiminta

Vaikka näkö heikkenisi, lukuharrastusta voi jatkaa äänikirjoilla. Celia-kirjasto on valtakunnallinen, kaikkia lukemisesteisiä palveleva erikoiskirjasto, jolla on laajat kokoelmat äänikirjoja: romaaneja, tietokirjoja, muistelmia ja runoja. Celian cd-levylle tallennettavia digitaalisia Daisy-äänikirjoja kuunnellaan Daisy-soittimella, jollaisen saa lainaksi. Kirjoja voi lainata kirjastossa, puhelimitse, sähköpostilla tai verkkopalvelun kautta. Kirjat lähetetään maksutta postissa. Celian asiakkaaksi pääsee lähettämällä kirjastoon yhteystietonsa sekä asiantuntijalausunnon lukemisesteestä.

Suomessa toimii 14 alueellista näkövammaisyhdistystä, jotka paikallisyhdistyksineen ja kerhoineen järjestävät toimintaa ympäri maan. Jäseneksi voivat liittyä näkövammaiset henkilöt, joille näkemisvaikeudet aiheuttavat huomattavaa haittaa jokapäiväisessä elämässä. Yhdistykset toimivat näkövammaisten alueellisina etujärjestöinä, asiantuntijoina näkövammaisuuteen liittyvissä kysymyksissä, palvelujen tuottajina sekä harrastus- ja virkistystoiminnan järjestäjinä. Kokemusten jakaminen ja vertaistuki ovat olennainen osa yhdistystoimintaa. Alueelliset näkövammaisyhdistykset julkaisevat äänitteinä useita paikallislehtiä.

Vaikka näkö heikkenee, on harrastusten jatkaminen yleensä mahdollista esimerkiksi läheisten tuella. Turvallista seuraa asiointiin tai ulkoiluun voi saada myös näkövammaisjärjestöjen kouluttamilta vapaaehtoisilta oppailta. Ikääntyneiden parissa työskentelevää ammattihenkilöstöä koulutetaan tunnistamaan näkövammaiset asiakkaat paremmin, jotta he osaavat paremmin huomioida heidän erityistarpeensa.

Näkövammaisten Keskusliiton alueelliset palvelut

Näkövammaisten Keskusliitto (NKL) toimii näkövammaisuuden asiantuntijajärjestönä Suomessa. Se ajaa sokeiden ja heikkonäköisten etuja ja tuottaa palveluja näkövammaisille. Näkövammaisten Keskusliiton palveluiden käyttäminen ei edellytä kuulumista näkövammaisyhdistykseen. Liiton alueelliset työntekijät eri puolilla Suomea antavat ohjausta ja neuvontaa mm. tässä oppaassa esitellyistä asioista.

Näkövammaisten Keskusliiton aluesihteerit neuvovat hakemus- ja muutoksenhakuasioissa sekä antavat lisätietoja liiton palveluista. Jos hakemusten tekeminen tai muutoksenhaku tuntuu vaikealta, ota yhteyttä lähimpään aluesihteeriin.

Alueelliset toiminnanohjaajat ja aluesihteerit palvelevat kaikkia näkövammaisia ja heidän omaisiaan. He tekevät tiivistä yhteistyötä muiden näkövammaisten parissa työskentelevien kanssa.

Tietoa ja tukea uudessa elämäntilanteessa on saatavilla ? usein haastavinta on löytää taho, mistä lähteä liikkeelle. Parhaiten pääset alkuun ottamalla yhteyttä Näkövammaisten Keskusliiton aluesihteereihin. Tiedustele alueellisten työntekijöiden yhteystietoja Näkövammaisten Keskusliiton puhelinvaihteesta, puhelin (09) 396 041.