Leffakorva
Kuu­lon­va­rai­nen Tun­te­ma­ton so­ti­las var­je­lee tun­tei­ta

Teksti Taina Kuuskorpi
Kuva Tommi Hynynen / Elokuvaosakeyhtiö Suomi 2017

Kuva elokuvasta Tuntematon sotilas. Joukko sotilaita istuu hymyillen havumetsässä nuotion ääressä mukia kädessään pidellen.

Tuntemattoman sotilaan Salo (Akseli Kouki, vas.), Hietanen (Aku Hirviniemi), Rokka (Eero Aho) ja Koskela (Jussi Vatanen).

Tuntematon sotilas on nyt tuttu myös lukuisille nuoremmille ikäryhmille. Tähän mennessä jo joka kymmenes suomalainen on nähnyt Aku Louhimiehen ohjaaman uuden version Tuntemattomasta sotilaasta. Elokuva on rikkonut kaikki katsojaennätykset ja saanut aikaan keskustelumyrskyn elokuvan ympärille.

Louhimiehen aikaansaama kolmas tulkinta Väinö Linnan 1954 ilmestyneeseen romaaniin pohjautuvasta sotakuvauksesta todistaa, että suuren mittakaavan toteutus myös tuottaa korkeatasoisen lopputuloksen. Elokuva on jo selättänyt monien katsojien epäilykset. Pasifistisemmankin kannattaa antaa tälle elokuvalle tilaisuus.

Tuntematon sotilas kuvaa konekiväärikomppanian taistelua jatkosodan aikana. Tarina on yhtä aikaa kuvaus suuresta voitosta ja turhan eteen tehdyistä raskaista uhrauksista. Suomalaiset miehet panivat hanttiin ja isänmaa säilyi, mutta tavoitteeton ja suuruudenhullu maanvaltaus maksoi lukemattomien hengen tai vähintään psyykeen.

Sotimisen mielettömyys kiteytyy hokemaksi muodostuneeseen Linna-sitaattiin ”yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää”. Tuntemattoman sotilaan ja Väinö Linnan todellinen viesti sijoittuu kuitenkin sitaatin unohdettuun loppuosaan: ”Mitä sitten tehdään, kun tulee se yhdestoista?”

Yksi elokuvan suurimmista ansioista ammattimaisen näyttelijätyön, kunnianhimoisen tuotannon ja monikerroksisen pohjatarinan ohella onkin sen herättämä ajatus sodan järkevyydestä. Mieleen jää kaikumaan kysymys, mikä ihmisessä on niin perustavanlaatuisesti vialla, että häneen iskee sodan kaltainen tuhovimma. ”Sota on paljasta pahantekoa”, toteaakin kersantti Urho Hietanen.

Kuulonvaraisesti seurattuna Tuntematon sotilas on luultavasti emotionaalisesti keveämpi kokemus kuin katsottuna. Kerrankin voinee varauksetta väittää, ettei kaikkea tarvitse nähdä, ja silti viesti tulee varmasti perille. Mahtipontinen ääniefektimaailma konekiväritulituksineen ja tykinjylyineen kuulostaa helpottavan tekniseltä.

Autenttinen kauhu, pelko tai hätä eivät myöskään kuulla näyttelijöiden äänistä erityisen hermoonkäyvästi. Elokuvaa on kehuttu tunteisiin vaikuttavaksi, ja visuaalisena kokemuksena se sitä varmasti onkin. Kuultuna vaikutus saattaa jäädä rationaalisemmaksi.

Tuntematon sotilas on tunnettu voimakkaista henkilökuvauksistaan, murteiden käytöstä sekä siitä, ettei siinä ole varsinaisia päähenkilöitä. Tarina kertoutuu useiden henkilöiden kautta. Tämä vaikeuttaa elokuvan seuraamista kuulonvaraisesti. Koska osa hahmoista on persoonaltaan vähäpuheisia ja itsestään numeroa tekemättömiä, he jäävät kokonaan sivuun. Näin käy valitettavasti juuri Koskelan Vilholle, joka tyypillisesti on monien suosikkihahmo Tuntemattomassa sotilaassa.

Murteet sen sijaan tuovat suuren ilon ja avun hahmojen tunnistamisessa. Vaikeuksista huolimatta elokuva on varsin hyvin seurattavissa. Se on tarinallisesti niin runsas, että jotakin on varaa jäädäkin huomaamatta, ja silti kokemus on antoisa.

Runsas henkilövalikoima ja voimakkaat luonnekuvat tarjoavat mahdollisuuden jokaiselle valita oma suosikki, jonka kohtaloa lähteä seuraamaan. Airuen lukijoille tärkeäksi saattaa nousta nimenomaan Aku Hirviniemen esittämä kersantti Urho Hietanen, jonka traagisesta lopusta riittää painajaisunien aineksia.

Koska elokuvan aihe on kiistatta suomalaisia yhdistävä, myös elokuvan katsomiskokemus oli voimakas. Poistuva yleisö oli vaikuttunut, ja tunnelma suorastaan harras.
Tuntematon sotilas
Ohjaus: Aku Louhimies
Käsikirjoitus: Aku Louhimies ja Jari Olavi Ranta
Tuotanto: Elokuvaosakeyhtiö Suomi 2017
Pääosissa: Eero Aho, Aku Hirviniemi, Johannes Holopainen, Jussi Vatanen, Hannes Suominen, Samuli Vauramo.
Kesto: 2 t 59 min.
Ikäsuositus: K16.