16.11.2015
Kehitteillä oleva opastutka havaitsee esteet pään korkeudelta

Teksti Ronja Oja

Kuvat Jouko Vatanen, Openclipart.com ja VTT

VTT:llä kehitellään näkövammaisille opastutkaa, joka värisee, jos edessä on esteitä. Kehitystyö sai alkunsa työpalaverissa.

Kuvituskuva, jossa mustavalkoinen näkövammaisen miehen hahmo kävelee valkoisen kepin kanssa piirrospuiden välissä.

Istumme Helsingissä esteettömyysratkaisuja tarjoavan yrityksen, Avaavan, toimistolla sopivasti valkoisen kepin päivänä. Keskustelun alla on VTT:n kehittämä opastutka ja kahviseurana tekniikan tohtori Tero Kiuru VTT:ltä sekä saavutettavan viestinnän asiantuntija Juha Sylberg Näkövammaisten Keskusliitosta. Pöydällä välissämme on 3D-tuloste siitä, miltä valmis opastutka voisi näyttää, tietokone ja nykyinen prototyyppi: pari piirilevyä yhdessä.

Tutka hyödyntää radiosignaalia

Niin, opastutka. Eli mitä ihmettä? Mistä me nyt oikein puhumme? 3D-malli tuntuu käsissä vähän kameralta. Se on suurin piirtein älypuhelimen kokoinen, hieman paksumpi muovinen esine, jonka etupuolella on pyöreä kohouma. Takaosasta löytyy molemmista päistä kolot, joihin Kiurun puheiden mukaan kiinnitettäisiin nauhat.

– Tämän on tarkoitus olla vähän sykemittarin tapaan kannettava laite, joka mittaa esteitä käyttäjän edestä noin 1–5 metrin etäisyydeltä ja ilmoittaa niistä käyttäjälle erilaisilla värinöillä. Sillä välttäisi erityisesti pään korkeudella oleviin yläesteisiin törmäämisen.

Vähän vastaavia tutkia on ennenkin kehitelty, eri tekniikoilla. VTT:n opastutka toimii samaan tapaan kuin autojen peruutustutka ja käyttää radiosignaalia.

– Idea projektiin tuli 2,5 vuotta sitten työpaikan teknisessä palaverissa. Sattumalta huomattiin, että radiolähetin ja -vastaanotin otti häiriötä lähellä olevista ihmisistä. Siihen joku heitti, että tästä voisi olla hyötyä näkövammaisille, Kiuru kertoo.

– Otin yhteyttä Juha Sylbergiin Näkövammaisten Keskusliittoon ja kysyin, voisiko tällaisesta olla apua.

Opastutkan prototyyppi on suurin piirtein älypuhelimen kokoinen muovinen esine, jonka etupuolella on pyöreä kohouma. Taakse kiinnitetään hihna, jolla tutka kiinnitetään rinnan ympärille.

Kuvateksti: Opastutkan prototyyppi.

Kohti testausta ja valmista tuotetta

Rahaa opastutkan kehittelyyn haettiin Tekesilta. Nyt projektista on mennyt noin kaksi kolmasosaa ja rahoitusta on jäljellä puoleksi vuodeksi.

– Kuuden kuukauden päästä tämä on toivottavasti sellaisessa pisteessä, että laitteen voisi antaa oikeasti loppukäyttäjälle testattavaksi. Tällä hetkellä on vielä pieniä selvitettäviä asioita kuten se, miten tutka ei hälyttäisi turhaan, mikä olisi tietysti raivostuttavaa. Jatkorahoitustakin on haettu, jotta opastutka saataisiin valmiiksi tuotteeksi asti.

Projektissa on mukana VTT:ltä kolme teknistä henkilöä sekä liiketoimintaekspertti. Ohjausryhmässä on asiantuntijoina myös johtaja Reijo Juntunen apuvälinemyymälä Aviriksesta ja Juha Sylberg.

– Meillä oli myös yksi opinnäytetyöntekijä Metropolia ammattikorkeakoulusta. Hän teki muun muassa näkövammaisten ryhmähaastattelun siitä, mitä opastutkalta toivottaisiin.

Tällä hetkellä työn alla olevan opastutkan on tarkoitus havaita noin 1–5 metrin etäisyydellä rinnan ja pään korkeudella olevat esteet käyttäjän edestä. Tutkan keila on suhteellisen kapea, ettei hälytyksiä tulisi käyttäjän sivuilla olevista asioista, joihin ei muutenkaan törmäisi. Pään alueella olevat esteet ovat keskiössä siksi, ettei niitä kepillä huomaa ja siksi, että maassa olevat esteet, kivet ja kannot, olisivat tällaiselle tutkalle vaikeita: se voisi hälyttää jatkuvasti maasta.

– Teknisesti on mahdollista ilmoittaa, millä korkeudella este on, mutta ryhmähaastatteluiden perusteella se tuntui olevan merkityksetön asia, joka tapauksessa estettä on väistettävä.

Jos tutka kertoisi, onko este pään vai rinnan korkeudella, sen pitäisi tietää käyttäjästään enemmän – eri pituisilla ihmisillä etäisyys palleasta päälakeen on eri mittainen. Kiuru ei näe tätä kuitenkaan järkevänä.

– Haluan, että käyttäjän ei tarvitse syöttää laitteeseen mitään tietoa, vaan sen voi vain laittaa paikalleen ja ottaa käyttöön.

– Tutkan antama palaute on ensisijaisesti haptista, siis kuin puhelimen värinähälytys. Jatkossa on mahdollista, että halutessaan käyttäjä saisi myös puheella tietoa tutkan havaitsemista esteistä, Kiuru kertoo.

Tulevaisuuden tutkia

Eri tekniikoilla toimivia opastutkia on ennenkin ollut markkinoilla. Tero Kiurun mielestä heidän radiosignaaliin perustuva tutkansa on käytännöllisempi kuin ultraääni- tai lasertutkat, koska signaalit kulkevat myös vaatteiden läpi.

– Laitetta voi pitää piilossa paidan alla, eikä sen suuntaus muutu, vaikka vaatteet liikkuvat käyttäjän liikkuessa eikä sitä tarvitse pitää kädessä.

Juttutuokiomme aikana keskustelu ajautuu myös tutkan tulevaisuuden suorastaan lennokkaaseen ideoimiseen, kuten ostoskeskuksissa oleviin passiivisiin tutkaheijastimiin, jotka aktivoituessaan antaisivat näkövammaiselle käyttäjälle tarkempaa tietoa senhetkisestä sijainnista, tai uudelleen ohjelmoituna kalaparvien paikantamiseen.

– Seuraavassa versiossa pitää ehdottomasti olla mukana sekä vasen-oikea- että ylös-alas- suuntien havaitsemisen, Kiuru toteaa.

Sekä Kiuru että Sylberg painottavat, että perustoiminnallisuuden eli yläesteiden havaitsemisen tietyllä etäisyydellä, on oltava luotettava, ennen kuin opastutkaan voi kehitellä suuremmin lisäominaisuuksia.