16.6.2014
Eri­lai­sia opis­ke­li­joi­ta: Ai­nut­laa­tui­nen jazz-hai­ta­ris­ti

Teksti ja kuvat Marika Mäkinen

Joose Ojala opiskelee ammattikorkeakoulu Metropoliassa pop-jazz-pedagogiksi. Tie tähän pisteeseen on sisältänyt monta mutkaa, mutta onneksi ne on ohitettu sitkeästi yksi kerrallaan, välillä luovuuttakin käyttäen.

Joose Ojala

Ainut laatuaan, sellainen on Joose Ojala, 22. Hän on nimittäin ainut opiskelija Metropoliassa, jolla on haitari pääinstrumenttinaan. Monet mieltävät haitarin enemmän kansanmusiikin puolelle tai chansoneiden säestämiseen. Joose oikoo luutuneita käsityksiä saman tien kertomalla, että sillä voi soittaa oikeastaan mitä vaan: klassista, jazzia, tanssimusiikkia, poppia ja virsiä.

Hyviä ja huonoja muistoja

Joosen matka muusikoksi ei ole ollut helpoimmasta päästä. Lahjakkaan syntymäsokean nuoren opinnot meinasivat tyssätä yläkoulussa tehtyyn matematiikan ja englannin mukauttamispäätökseen, joka esti lukioon pääsemisen ja aiheutti kovan kolauksen itsetunnolle.

Joose on kotoisin Niinimäen kylästä Elimäeltä, joka nykyisin kuuluu Kouvolaan. Vanhemmilla on lypsykarjatila. Joosella on sisar ja veli, jotka myös ovat musikaalisia ja soittavat.

– Ekat musiikilliset kokemukseni liittyvät Aki Sirkesalon Naispaholainen-biisiin, joka kolahti. Se oli ja on edelleen hyvä kappale.

Haitaria ennen Joose soitti pianoa. Hänen ensimmäinen haitarinsa oli halpa kiinalaisvalmisteinen, jonka hän vanhempien luvalla sai purkaa osiin ja koota jälleen kasaan.

– Opin konkreettisesti, minkälainen soitin se on ja miten se elää.

Alakoulun Joose kävi pienessä 30–40 oppilaan kyläkoulussa. Tuohon aikaan hänellä liittyy sekä hyviä että huonoja muistoja. Parasta oli pienen koulun yhteisöllisyys ja juhliin liittyvien musiikkiesitysten harjoittelu.

– Ensimmäisen ja toisen luokan opettaja käytti harmonikkaa yleissäestysinstrumenttinaan ja soitti sillä yhtä lailla Herra kädelläsi kuin Ultra Bran Sinä lähdit pois. Opettajan esimerkin vuoksi en koskaan tullut ajatelleeksi, että siinä olisi mitään erikoista.

Huonoja muistoja Joosella on lähinnä sosiaalisista tilanteista koulussa ja siitä, kuinka hän jäi ulkopuoliseksi muiden leikeistä.

– Jo tuolloin alkoi myös olla ongelmia matematiikan ja englannin opiskelussa, mutta reaaliaineissa sen sijaan olin hyvä.

Tilanne johti lopulta siihen, että hänet siirrettiin neljännen ja viidennen luokan aikana matematiikan ja englannin osalta mukautettuun opetukseen.

– Koin sen raskaaksi asiaksi, Joose sanoo.

– Muistan, että se tuntui samalta kuin olisi ilmoitettu rangaistuksesta ja ajattelin, että se oli jotenkin ehdottaman väärin. Jouduin vielä enemmän eristyksiin. Vasta aikuisena tajusin syyn olleen lähinnä puutteelliset opiskelutekniikat. Tuolloin en ymmärtänyt asiaa ja toivoisinkin, että näihin juttuihin puututtaisiin hanakammin ja hyvien tekniikoiden merkitystä korostettaisiin opetuksessa.

Mukauttaminen vaikutti Joosen jatkosuunnitelmiin, sillä lukioon siirtyminen ei niillä eväillä onnistunut. Niinpä Joose aloitti kymppiluokan Jyväskylän näkövammaisten koulussa. Ajatuksena oli prepata heikkoja aineita lukiota varten.

Joose Ojala istuu pöydän ääressä.

Kuvateksti: Joose Ojala kiittelee Arlan erinomaista matematiikan opettajaa, joka kehitti määrätietoisesti opetusta ja sokeiden opiskelutekniikoita.

Erityiskoulusta toiseen

Jyväskylän aika ei kuitenkaan osoittautunut ihan sellaiseksi, kuin Joose oli suunnitellut.

– Koulussa panostettiin paljon sosiaaliseen toimintaan ja opiskelu siellä oli vapaa-aika- ja harrastuskeskeistä. Itsenäisten elämäntaitojen opetus oli erinomaista. Teoria-aineiden opiskelu sen sijaan ei juuri hyödyttänyt minua, vaan tuntui hidassoutuiselta. Ainut aine, jossa oli määrätietoista opiskelua, oli matematiikka.

– Tuntuu uskomattomalta, että asioitani ei järjestetty, vaikka olisin halunnut. Vuosi oli lopuillaan ja tulin tietoisemmaksi siitä, että en edelleenkään ollut valmis lukio-opintoihin. Opinto-ohjaajan kanssa käytiin erinäisiä keskusteluja ja minulle ruvettiin tarjoamaan Arlan valmentavaa linjaa.

Joose tiesi, että siellä on paljon samaa kuin kymppiluokalla ja päätti, että hakee muusikkolinjalle. Sinne pääsy kariutui kuitenkin siihen, että harmonikka ei kuulunut koulun soitinvalikoimaan. Hän aloitti siis valmentavalla linjalla vain todetakseen parin viikon jälkeen, että opiskelu Arlassa oli lähinnä kymppiluokan kertausta. Matematiikan mukautus saatiin onneksi purettua Arlan valmentavan vuoden aikana.

– Tästä ansio kuuluu Arlan erinomaiselle matematiikan opettajalle, joka otti minut ja muut oppilaat tosissaan ja opetti määrätietoisesti ja kehitti myös opetusta ja sokkotekniikoita eteenpäin.

– Ja sain onneksi käydä soittamassa tanssimusiikkia muusikkolinjalaisten kanssa.

Joose valitti tilanteesta, koska se tuntui niin hullulta. Asiasta nousikin meteli ja oppilaitoksen opo alkoi lopulta selvittää sitä. Opiskeluvaihtoehdoksi nousi Pop & Jazz Konservatorio Helsingissä, mutta Joose ajatteli, ettei sinne pääseminen olisi mahdollista.

– Jos on erityiskoulussa, tulee tunne, että ei enää pärjää tavallisessa koulussa. Psykologinen vaikutus on niin suuri.

Joose kritisoi myös sitä, että Jyväskylässä tarjottiin niin herkästi Arlaa eikä muista vaihtoehdoista juuri puhuttu.

– Jotenkin korostettiin, että Arlan paletista pitäisi löytyä tuleva opiskelupaikka.

Tervetuloa opiskelemaan!

Joose kuitenkin pääsi sisään Pop & Jazz Konservatorioon. Hän meni pääsykokeeseen ilman paineita ja se meni hyvin. Samoihin aikoihin hänet hyväksyttiin sittenkin myös Arlan musiikkilinjalle. Tilanne ratkaistiin niin, että Joose aloitti opinnot molemmissa ja oppilaitokset tekivät yhteistyötä. Arlassa Joose suoritti musiikin teoriaopinnot ja Pop Jazzilla soittotunnit ja bändiopetuksen.

– Päivät olivat aikamoisia. Parhaimmillaan ajoin Espoosta Helsinkiin kaksi kertaa päivässä. Näin jälkikäteen ajatellen olisin siirtynyt päätoimiseksi opiskelijaksi Pop Jazzille heti, mutta silloin tilanne oli toinen. Ongelmana oli, että en päässyt niin hyvin verkostoitumaan.

Joosen opinnot sujuivat molemmissa kouluissa hyvin ja hän uskaltautui hakemaan ammattikorkeakoulu Metropoliaan musiikkipedagogiksi opiskelemaan, ja pääsikin.

– Se oli kyllä yksi hienoimmista tunteista, kun tieto siitä tuli. Tuli rauha asiasta ja ajattelin, että nyt tämä tie on kuljettu loppuun.

Joose kertoo koko maailmankatsomuksensa avartuneen Metropoliassa aloittamisen jälkeen. Hänet on otettu vastaan siinä missä muutkin opiskelijat ja hän on selviytynyt hyvin.

– Olen itse kehittänyt tapoja, joilla selviydyn opiskelusta. Minulla on kannettava tietokone ja pistenäytöllä voin kirjoittaa nuotteja, iPhonessa on VoiceOver ja käytän Celian palveluita. Ratkaisevaa on, että itse on aktiivinen ongelmien ratkaisussa eikä odota, että joku toinen tulee sanomaan, että tee näin. Se on ollut iso oivallus.

Tulevaisuudessa Joose haluaa tehdä työtä musiikin parissa mahdollisimman monipuolisesti. Niin hän tekee kyllä jo nytkin.

– Mua kiinnostaa esimerkiksi improvisoitu jazz-musa, tango, brasilialainen, laulelmatyyppinen musiikki, ranskalainen, valssiperinne ja klassinenkin tuntuu elähdyttävältä.

YouTubesta Joosea voi käydä kurkkaamassa esimerkiksi googlettamalla Tia Cohen goes Edith Piaf- MIX -klipin. Cohenia haitarilla säestävä lahjakas muusikko on Joose Ojala.

Näkövammaisten Keskusliiton vuoden teema on Oikeus opiskella. Erilaisia opiskelijoita on juttusarja, jossa tutustutaan eri oppilaitoksissa opiskeleviin näkövammaisiin.