Kristina Koskimies, Kirsti Hänninen, Eila Tarkiainen
Näön harjaannuttaminen on tärkeää
Näönkäytön harjaannuttamisen tarvetta on, kun lapsen näkövamma todetaan. Ensimmäiset ikävuodet ovat näönkehityksen herkintä aikaa. Tilanteessa, jossa aivokuorelle ei välity näköratojen kautta riittävästi tietoa, aivokuoren solujen väliset yhteydet eivät kehity ja näkötiedon edustus aivokuorella vähenee muiden aistien puolestaan vahvistaessa asemiaan.
Lapsen omakohtaiset kokemukset ja näkövirikkeet edistävät näkösysteemin kypsymistä ja näkötoimintojen kehitystä. Varhainen harjoittelu on tarpeen. Herkkä kausi voi olla viivästynyt, mutta harjoituksilla voidaan vielä myöhemminkin saavuttaa tuloksia. Lapsen oppimiskykyä ei saa aliarvioida. Näkövammaisilla vähäisestäkin toiminnallisen näönkäytön tehostumisesta on käytännön apua.
Vauva voi vaikuttaa sokealta, koska hän ei ole oppinut käyttämään näköään ympäristön tarkasteluun. Tarvitaan voimakkaita, kullekin kehitystasolle sopivia virikkeitä, joista lapsi on kiinnostunut. Lapsen tiedetään suosivan katsekohteinaan eri ikävaiheissa erilaisia kuvioita, muotoja ja värejä. Kunkin lapsen yksilöllinen näkötilanne on lähtökohtana harjoituksia laadittaessa. Lasta autetaan oppimaan asioita hauskalla ja mielenkiintoisella tavalla, joka palkitsee lapsen yrittämistä. Innostus osaltaan virittää lapsen aivotoimintoja korkeammalle vireystasolle mahdollistaen oppimisen. Kun näkö on heikko tai puuttuu täysin, muiden aistien antama apu on tärkeä sekä kiinnostuksen synnyttämisessä että harjaannuttamisessa. Lisäksi tarvitaan paljon konkreettista puhetta, monipuolista liikkumista ja turvallinen, tunne-tasolla myönteinen ympäristö. Näkeminen helpottaa olennaisesti motoriikan ja puheen kehitystä, käsitteiden muodostusta sekä sosiaalisten taitojen oppimista. Harjaannuttamisen avulla pyritään myös estämään ns. blindismien, stereotyyppisen käyttäytymisen kehittymistä. Tällä tarkoitetaan mm. silmien painamista, joka voi johtaa silmäkuopan vaurioon ja kosmeettiseen elinikäiseen haittaan.
Näkövirikkeet arjessa
Luontevin ja tehokkain tapa huolehtia toiminnallisen näönkäytön harjaannuttamisesta on suunnitella lapsen lähiympäristö ja arjen toiminnot sellaisiksi, että ne jo sinänsä tarjoavat virikkeitä näönkehitykselle. Leikki on lapsen luontainen tapa harjoitella ja omaksua uusia taitoja. On tärkeätä säilyttää ilo ja leikkimieli, koska usein näönkäytön harjaannuttaminen saattaa olla sekä lapselle että vanhemmille haastavaa.
Näkövirikkeillä tarkoitetaan sellaisia leluja, käyttöesineitä, kuvia, materiaaleja ja valon käyttöön perustuvia leikkejä, jotka soveltuvat toiminnallisen näön harjaannuttamiseen. Kohteen tulee olla kiinnostava ja sitä tulee vaihdella, jotta lapsi käyttäisi mahdollisimman hyvin jäljellä olevaa näköään. Sama virike ei pidä yllä jatkuvaa mielenkiintoa.
Lelut
Hyvät lelut ovat muodoltaan selkeitä ja värikkäitä. Ne muodostavat voimakkaan värieron eli kontrastin taustaa vasten. Mustavalkoinen ja keltamusta ovat tehokkaita väriyhdistelmiä. Punaista ja keltaista kannattaa käyttää paljon. Lelussa voi olla valoa heijastava pinta. Liikkuva lelu on helpompi havaita. Hyvä lelu on sellainen, jota on mukava tutkia ja tunnustella käsin, sillä tunnustelu tukee näköhavaintoa. Lelusta voi lähteä myös ääniä.
Virikkeiksi sopivia "kotikutoisia" materiaaleja ovat värikkäät, kuviolliset, ruutu- ja raitakuosiset kangastilkut, kiiltävät kahvipussit ja foliot, peilit, värikkäät paperit, muovailumassat, sormivärit, napit, helmet yms.
Käyttöesineet
Kodin käyttöesineiden ja taloustavaroiden käsittely on lapsille mieluista. Lapsi joutuu päivittäin useasti tekemisiin ruokailuvälineiden kanssa. Ne kannattaa valita korkeakontrastisuuden mukaan. Pöytätaso voi olla yksivärinen, vaalealle pinnalle valitaan värikkäät tummat astiat ja tummalle vaaleat. Eriväristen tablettien avulla saa helposti kontrastia ruokailu-tilanteeseen. Tuttipulloon voi neuloa mustavalkoraidallisen suojuksen.
Kuvat
Näönkäytön kannalta selkeät kuvat ovat hyviä. Niissä ei ole liian paljon yksityiskohtia eikä monia asioita samassa kuvassa. Kuvioissa on mielellään mustat rajaukset ja selvä kontrasti taustaa vasten. Sekä mustavalkoiset että kirkasväriset kuvat ovat käyttökelpoisia. Erilaisia ilmeitä esittävät kasvokuvat ovat lapsille mieluisia. Sopivin yksittäisen kuvion koko on alle 10 cm silloin, kun katseluetäisyys on hyvin lyhyt eli 10-15 cm. Suuremmista kuvioista on vaikea hahmottaa kokonaisuutta tältä etäisyydeltä. Alkuvaiheessa kuvat on paras antaa yksitellen lapselle. Lapsi hallitsee ne käsissään paremmin kuin kirjan. Yksittäiskuvat lapsi voi itse tuoda helposti juuri sopivalle etäisyydelle ja katselukulmaan. Kuvia voidaan päällystää aihetta vastaavalla materiaalilla, esim. eläimet turkiksella. Kohokuvissa materiaalit erottuvat hyvin taustastaan helpottaen näköhavaintoa ja lisäksi lapsi voi käyttää tuntoaistia apuna. Näin innostus kuvan tutkimiseen kasvaa.
Ideoita näönkäytön alkuharjoituksiin
Taskulamppu himmennetään erivärisillä silkkipapereilla. Suojaamatonta taskulampun valoa ei saa kohdistaa lapsen silmiin. Kuljeta lamppua rauhallisesti vaaka- ja pystysuunnassa lapsen kasvojen edessä. Rohkaise lasta tarttumaan lamppuun. Lamppuleikki on hyvä tehdä hämärässä yleisvalaistuksessa. Luovu harjoittelusta, jos lapsi häikäistyy.
Valaise himmentämättömällä taskulampulla lähellä olevaa kiintoisaa kohdetta, esim. lelua lapsen kädessä. Valoa voidaan sytyttää ja sammuttaa harvakseltaan lapsen valppauden herättämiseksi.
Patterikäyttöiset lelut, joissa on sytytettävä valo. Vilkkuvalo ei sovi kaikkien lasten käyttöön, se saattaa tuntua epämiellyttävältä.
Ääni-valolaatikko on erityisesti näönkäytön harjaannuttamiseen suunniteltu leikkiväline, jota keskussairaalat lainaavat määräajaksi kotiin. Laatikossa on valotaulu ja nauhuri. Lapsi voi itse sytyttää ja sammuttaa valon sekä painaa äänikasetin soimaan kahden helppokäyttöisen painikkeen avulla. Irrallisille muovilevyille tai paperille voi valmistaa lapsen tarpeitten ja kehitystason mukaisia kuvia, jotka asetetaan valotaulun eteen.
Kaikki aistit käyttöön
Tarjoa lapselle lelu eri suunnista ja eri etäisyyksiltä, jolloin silmä-käsiyhteistyö harjaantuu ja samalla myös tasapaino kehittyy.
Houkuttele lasta tarttumaan myös tunto- ja kuuloaistin avulla.
Anna lelu lapsen käteen vasta sitten, jos hän ei oma-aloitteisesti siihen tartu, käytä tarvittaessa käsi-käden-päällä ohjausta ja nimeä lelu.
Rohkaise lasta katsomaan, tunnustelemaan, kuuntelemaan, haistamaan ja maistamaan.
Jos tavara putoaa, etsikää se yhdessä käsin tunnustellen. Esineitten ilmaantuminen ja katoaminen näkövammaiselle lapselle käsittämättömällä tavalla vaikuttaa osaltaan siihen, ettei hänelle muodostu realistista ympäristökäsitystä.
Näkövammaisen lapsen tulee saada tutkia ympäristöään kaikkien aistien avulla.
Näönkäyttöä edistävä ympäristö
Kun ympäristöä suunnitellaan näönkäyttöä aktivoivaksi, on hyvä miettiä missä asennossa lapsi enimmäkseen oleskelee. Tämän mukaan näkövirikkeet järjestetään näkökentän keskialueelle, ylä- ja alaosaan sekä sivuille. Lapsilla voi olla näkökenttäpuutoksia, mutta alueen tarkka määrittäminen tuottaa usein vaikeuksia.
Jos lapsi näkee näkökentän reunoilla, hän ei kohdista katsettaan suoraan, vaan käyttää näköään katsomalla "ohi" tai kääntämällä pään vinoon näönkäytön kannalta parhaaseen asentoon. Tarkkailemalla on tuolloin vaikea päätellä mitä lapsi käytännössä katsoo ja näkee jonka takia näkövirikkeet tulee järjestää koko näkökentän alueelle.
Heikkonäköisen lapsen katseluetäisyys on usein normaalia lyhyempi eli näkövirikkeitä sijoitetaan jo 10-20 cm:n etäisyydelle lapsen kasvoista. Lasta tulee houkutella mielenkiintoisilla asioilla katselemaan myös kauemmaksi.
Lapsi seuraa mielellään värikkäissä vaatteissa liikkuvia ihmisiä. Pallot, autot ja narusta vedettävät lelut houkuttelevat katsomaan eri etäisyyksille. Yksivärinen tausta selkiinnyttää näköhavaintoja huomattavasti. Sekavaa huonetaustaa vasten ripustetut lelut eivät erotu.
Lapsi saa esim. "pikkumökistä" hyvän taustan leluille, jolloin ne eivät myöskään katoa käden ulottuvilta. Leikkinurkkaukseen tai pinnasänkyyn voi laittaa yksivärisen sivuseinän, johon voi vaihdella värikkäitä kuvia tai kiinnittää tarttumiseen innostavia esineitä.
Ota lapsi usein syliin ja kantoliinaan tai -reppuun. Anna sylissä olevan lapsen kosketella ja katsella kasvojasi läheltä. Etsi katse- ja hymykontaktia lapseen. Käytä mustavalkoraidallista pantaa tai värikästä huivia.
Vaihtele päivän mittaan lapsen leikkialustoja ja -paikkoja. Värikäs, erilaisia tuntoaistimuksia antava virikematto on hyvä leikkipaikka. Yksiväriseltä alustalta taas lelut erottuvat paremmin.
Valaistuksen merkitys
Oikealla valaistuksella edistetään lapsen näönkäyttöä. Hyvä yleisvalaistus on lähes aina tärkeä. Sen lisänä voidaan käyttää kohdevalaisinta esim. leikkipaikalla tai ruokailutilanteessa. Eräitten näkövammojen kohdalla lapsi hyötyy hämärästä yleisvalaistuksesta.
Valo ei saa häikäistä. Näkövammaiset ovat tavallista herkempiä häikäistymään. Häikäisyä poistetaan mm. säätämällä valaistustasoa, poistamalla heijastavat valopinnat ja käyttämällä absorptiolaseja.
Tilan voi tehdä lapselle selkeämmäksi ja korostaa yksityiskohtia sekä valaistusjärjestelyjen että värien avulla. Esim. jalkalistat ja ovien reunukset voi maalata lattiasta ja seinistä selkeästi erottuvilla väreillä tai väriteipillä. Nurkkia voi korostaa pikku lampuillakin. Näin luodaan hyvät olosuhteet myös suunnistautumiselle ja liikkumiselle näön avulla.
Toiminnallisen näön kuntoutus
Vanhempia ja lähiverkostoa ohjataan lapsen yksilöllisen näönkäytön harjaannuttamisessa
- kotipaikkakunnalla kuntoutusohjaajan toimesta
- Keskussairaalassa silmäpoliklinikalla
- Näkövammaisten Keskusliiton Iiriksessä lasten kuntoutuksen sopeutumisvalmennuskurssilla
- Yksilöllisellä sopeutumisvalmennusjaksolla (2-3vrk)
- 2-vuotisessa Toiminnallisen näönkäytön kuntoutusohjelmassa.
Lisätietoa www-sivuillamme