15.12.2017
Nuor­ten ke­sä­lei­ri oli elä­mä­ni kään­ne­koh­ta

Anni-Matilda Hämäläinen

Olen parikymppinen nainen Etelä-Uudeltamaalta. Olen ollut näkövammainen koko ikäni. Huomasin ensimmäiset merkit näön huonontumisesta kuusivuotiaana, kun yritin lukea tavallisella fonttikoolla olevaa tekstiä enkä nähnytkään sitä. Silmälasit olin saanut vasta vuotta aiemmin. Olen siis syvästi heikkonäköinen.

Ennen aikuisikää en uskaltanut puhua asiasta kuin harvalle. Toki vanhempani tiesivät näkövammastani, ja sopeutumisvalmennuskursseilla olen käynyt lapsena. Peruskouluaikana koulullani kävi myös kuntoutusohjaaja ajoittain. Sain koulun kautta tarvittavat apuvälineet: lukutelevision, suurennuslasin, kiikarit, valkoisen kepin ja kannettavan tietokoneen. Entinen Jyväskylän Näkövammaisten koulukin tuli tutuksi.

Vasta parin viime vuoden aikana minulle paljastui, että minut olikin magneettikuvattu ihan pienenä ja dokumentteja oli ties mistäkin asiasta. Niistä mistään ei vaan ollut kerrottu minulle.

Pahinta oli, että jouduin esittämään näkevää koko lapsuuteni enkä uskaltanut käyttää minulle myönnettyjä apuvälineitä. Ajattelin liikaa sitä, mitä muut minusta ajattelisivat, jos otan suurennuslasin esiin. Tämä kaikki johtui siitä, että minua ei ollut pienenä rohkaistu. Opettajat eivät koskaan kertoneet muille oppilaille näkövammastani mitään, vaan oletuksena oli, että kerron itse itsestäni.

Yksi merkittävä käännekohta elämässäni oli näkövammaisten nuorten kesäleiri heinäkuussa 2013. Silloin elämäni oli siinä pisteessä, että en enää tiennyt mitä haluan. Löysin Näkövammaisten liiton sivuilta linkin ilmoittautumislomakkeeseen, mutta en vielä tiennyt nuorten tapahtumista yhtään mitään. Uskalsin kertoa leiristä vanhemmilleni vasta muutamaa päivää ennen lähtöä.

Tuo kesäleiri oli minulle pelastus senhetkisestä elämästäni.

Tänä päivänä olen rohkaistunut tuosta, kiitos entisen avopuolisoni ja hänen perheensä tuen. Kiitokset myös Keski-Uudenmaan Näkövammaiset ry:n puheenjohtajalle, joka neuvoi minua aina, kun tarvitsin apua. Nyt minua ei haittaa ainakaan niin paljoa, jos joku huomauttaa minulle käyttäessäni jotain apuvälinettä julkisesti.

Palstalla julkaistaan näkövammaisten kirjoituksia aiheesta Minun itsenäinen elämäni. Juttusarja päättyy tähän numeroon. Osa kirjoituksista julkaistaan ensi vuonna ilmestyvässä liiton juhlakirjassa.