Apuvälinepalvelun aloitteen tekijänä voi olla apuvälineen tarvitsija, omainen, läheinen, ammattilainen, työnantaja tai koulu. Prosessi käynnistyy tavallisesti apuvälineen tarvitsijan toimintakyvyn arvioinnilla, jolla selvitetään miten henkilö suoriutuu jokapäiväisistä toimistaan. Apuvälinepalveluun sisältyy myös välineen käytön opetus ja huolto-ohjeet. Huollosta ja korjauksesta vastaa yleensä apuvälineen lainannut taho. Huoltoon ja korjaukseen liittyvät kuljetuskustannukset jäävät yleensä asiakkaan maksettaviksi. Prosessiin sisältyy parhaimmillaan myös apuvälineen käytön seuranta. Apuväline palautetaan sen lainanneelle taholle käytön päätyttyä. Apuvälineet ovat maksuttomia.
Apuvälinepalveluiden järjestämiseen osallistuu useita eri toimijoita, joiden vastuu kohdistuu eri osa-alueisiin. Apuvälineitä myöntäviä tahoja ovat mm. julkinen terveydenhuolto, kunnan sosiaalitoimi, Kela, vakuutuslaitokset, valtionkonttori, työhallinto ja koulutoimi.
Julkisen terveydenhuollon eli keskussairaaloiden ja terveyskeskusten lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalvelut keskittyvät vamman tai sairauden aiheuttaman heikentyneen toimintakyvyn sekä itsenäisen suoriutumisen edistämiseen päivittäisissä toiminnoissa lääketieteellisesti perustelluissa tilanteissa. Apuvälinepalveluihin oikeutettuna näkövammaisena pidetään henkilöä, jonka paremman silmän näöntarkkuus on parhaalla toteutettavissa olevalla lasikorjauksella heikompi kuin 0.3 tai jonka molempien silmien yhteisen näkökentän halkaisija on pienempi kuin 60 astetta taikka jonka näkökyky on muutoin heikentynyt niin, että haitta-aste on vähintään 50 prosenttia.
Maksuttomia terveydenhuollon apuvälinepalveluja ovat apuvälineiden tarpeen määrittely, sovitus, luovutus omaksi tai käytettäväksi, käytön opetus ja seuranta sekä huolto. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisussa Hoitoon pääsyn perusteet määritellään näkövammaisten apuvälinepalvelujen järjestämisen perusteet. Yksityiskohtaista tietoa kunkin kunnan apuvälinepalveluista saa terveyskeskuksista ja keskussairaaloiden näönkuntoutusyksiköistä. Kielteiset ratkaisut voi aina pyytää myös kirjallisena, jolloin on mahdollista saattaa tehdyn päätöksen oikeellisuus hallintoriita-asiana hallinto-oikeuden tutkittavaksi (ks. kohta 1.6.5).
Keskussairaaloiden näönkuntoutusyksiköt huolehtivat vaativien ja kalliiden apuvälineiden järjestämisestä näkövammaisille. Keskussairaalaan edellytetään pääsääntöisesti lääkärin lähetettä, jossa on mainittu näkö- ja toimintakyky sekä niiden rajoitukset ja niistä aiheutuvat haitat sekä henkilön muut apuvälineet ja palvelut. Keskussairaaloiden myöntämiä apuvälineitä ovat muun muassa lukutelevisiot, televisioon liitettävät elektroniset lukulaitteet sekä normaaliin tietokonevarustukseen kuulumattomat tietokoneen lisälaitteet ja ohjelmat (esimerkiksi pistenäyttö, skanneri, puhesyntetisaattori, suurennus- ja ruudunlukuohjelmat). Korvattavia ovat osin myös silmä- ja piilolasit sekä muut optiset apuvälineet. Samoin opaskoiran voi saada apuvälineenä sokea tai vaikeasti heikkonäköinen henkilö, jolla on taito suunnistautua ja liikkua valkoisen kepin kanssa (liikkumistaidonohjauksesta ks. kohta 9.2). Opaskoiran tarpeen arvioi kuntoutusohjaaja yhdessä Opaskoirakoulun asiantuntijan kanssa. Lisätietoja opaskoirakoululta puh. 09 396 048, www.opaskoirakoulu.fi.
Terveyskeskukset vastaavat perustason apuvälinepalveluista. Näitä ovat esimerkiksi valkoisten keppien, matkapuhelimen puheohjelmien ja digitaalisten sanelimien myöntäminen. Terveyskeskukset eivät korvaa asiakkaan itsensä jo hankkimien apuvälineiden kustannuksia.
Julkisen terveydenhuollon lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinepalvelujen järjestämisessä eduskunnan oikeusasiamiehen kanteluratkaisun (dnro 1803/4/00) mukaan apuvälinepalvelujen myöntämistä linjaavat terveydenhuollon sisäiset ohjeet voivat olla vain lakia ja asetusta täydentäviä. Siltä osin kuin ohjeet eivät jätä tilaa palvelujen tarvitsijoiden yksilöllisen tarpeen huomioon ottamiselle, ohjeet ovat lainvastaisia. Ohjeilla ei voi esimerkiksi sulkea etukäteen pois apuvälinepalvelujen piiristä tiettyjä potilasryhmiä, tietyn ikäisiä henkilöitä tai tiettyjä apuvälineitä.
Kela järjestää ammatillisena kuntoutuksena vaikeavammaisen henkilön työssä tai ammatillisessa koulutuksessa tarvitsemat vaativat ja kalliit apuvälineet, kuten lukutelevisiot ja tietotekniset apuvälineet. Varsinaisten apuvälineiden ohella Kelan apuvälinepalveluja ovat muun muassa apuvälineiden tarpeen määrittely, kokeilu, käytön opetus, seuranta ja huolto. Näkövammaisten apuvälinetarve selvitetään yleensä Näkövammaisten Keskusliitossa. Apuvälineiden myöntämisen edellytyksenä on, että henkilö ei selviydy työstä tai opiskelusta sairauden, vian tai vamman aiheuttaman haitan vuoksi ilman kyseisiä apuvälineitä tai jos suoriutuminen muutoin olisi kohtuuttoman vaikeaa.
Muut kuin lääkinnällisen kuntoutuksen päivittäistoimintoihin kuuluvat apuvälineet kuuluvat kunnan sosiaalitoimen vastuulle. Vammaispalveluasetuksen mukaan tällaisia kojeita ja laitteita ovat päivittäisissä toiminnoissa, kuten liikkumisessa, viestinnässä, henkilökohtaisessa suoriutumisessa kotona tai vapaa-aikana käytettävät välineet. Korvaus on puolet apuvälineiden hankintahinnasta. Vakiomalliseen välineeseen, koneeseen tai laitteeseen tehdyt vamman vaatimat välttämättömät muutostyöt kunta korvaa kokonaan. Sosiaalitoimi voi myös antaa näitä apuvälineitä lainaksi vammaiselle henkilölle (ks. kohta 2.3.2).
Työ- ja elinkeinotoimisto eli TE-toimisto (ent. työvoimatoimisto) voi myöntää vajaakuntoisen henkilön työolosuhteiden järjestelytukea työnantajalle, esimerkiksi työkoneiden hankkimiseen tai työpaikan muutostöihin.
Perusopetuslain mukaan vammaisella tai muulla erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetuksen erityiset apuvälineet. Opetuksen järjestäjä on velvollinen järjestämään koulussa käytettävät koulu- ja luokkakohtaiset erityiset apuvälineet. Tällaisia voivat olla esimerkiksi opetusvälineisiin ja oppimateriaaleihin kuuluvat kommunikointia tukevat materiaalit ja välineet ja koulussa liikkumista helpottavat hissit, kaiteet, luiskat sekä erilaiset pulpetit ja tuolit. Apuvälineiden saamiseksi tulee ottaa yhteyttä kouluterveydenhuoltoon, jos peruskoulun 1 - 6 -luokilla oleva koululainen tarvitsee koulussa tai oppimisessa apuvälineitä.
Työtapaturman, ammattitaudin tai liikennevahingon aiheuttaneen näkövamman vuoksi tarpeellisia apuvälineitä, laitteita ja työpaikan järjestelyjä kustantaa Vakuutuskuntoutus VKK ry yhteistyössä vakuutusyhtiöiden kanssa (ks. myös kohta 4.5 Muu kuntoutus). Maatalousyrittäjille apuvälineitä järjestää vastaavissa tilanteissa maatalousyrittäjien eläkelaitos MELA (www.mela.fi).
Valtiokonttorin tehtävä on korvata sotilastapaturman ja -vamman aiheuttamat apuvälinetarpeet.
Terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä potilaalle aiheutuneen henkilövahingon synnyttämiin apuvälinetarpeisiin voidaan suorittaa korvauksia. Korvausasiat käsitellään Potilasvakuutuskeskuksessa (puh. 09 680 401, www.pvk.fi) potilaan tekemän potilasvahinkoilmoituksen perusteella. Ilmoituslomakkeita saa kaikista terveydenhuollon yksiköistä, joissa myös potilasasiamiehet tarvittaessa opastavat ilmoituksen teossa. (Ks. kohta 1.4.3 Potilasasiamies ja 1.6.5 Muutoksenhaku terveydenhuollossa.)
Jatka lukuun 6 Taloudelliset tuet