Näkövammaisten Keskusliiton aluesihteerityö täyttää 50 vuotta vuonna 2011. Työmuoto alkoi 1960-luvulla huoltosihteeri -nimikkeellä ja ennakoi omana aikanaan tulevan hyvinvointivaltion virallisten turvaverkkojen toimintaa. Esikuvana oli kirkon sokeainhuoltajien työ. Myös näkövammaisten oma järjestö halusi palkata sosiaalihuollon ammattilaisia etsimään näkövammaisia, tutustumaan heidän olosuhteisiinsa, selvittämään terveyden- ja sairaanhoidon sekä kuntoutuksen tarpeita sekä antamaan neuvontaa ja asiointiapua.
Savo-Karjalan Sokeat ry palkkasi syksyllä 1961 ensimmäisen, aluksi osa-aikaisena toimineen huoltosihteerin. Hän oli monen muistama Esko Liukko, joka teki 1990-luvun lopulle jatkuneen uran näkövammaisten aseman ja elämänlaadun parantamiseksi. Ensimmäinen kokoaikainen huoltosihteeri, sosiaalihuoltaja Seppo Huuhtanen, aloitti toimessaan kesällä 1962.
1960-luvun loppuun mennessä huoltosihteeriverkosto kattoi koko maan. 1970-luvulla nimike muuttui työn sisältöä kuvaten kuntoutussihteeriksi ja 1980-luvulla aluesihteeriksi. Sairaalat ja kunnat olivat tuolloin ryhtyneet lakisääteisesti huolehtimaan monista aiemmin järjestöjen vastuulla olleista palveluista. Aluesihteerityössä siirryttiin asiakastyöhön painottuvasta toimenkuvasta kohti julkisen palvelujärjestelmän konsultin ja kouluttajan roolia.
1990-luvun puolivälissä aluesihteerit erkanivat Näkövammaisten Keskusliiton kuntoutuslinjasta ja siirtyivät hallinnollisesti järjestölinjan jäsenpalveluyksikköön. Vuonna 2003 toiminta eriytettiin jäsenpalvelusta perustamalla niin ikään järjestölinjaan sijoittuva oikeuksienvalvontayksikkö. Siihen kuuluvat aluesihteereiden lisäksi toimistosihteeri sekä valtakunnallisina työntekijöinä koulutuspoliittinen suunnittelija ja koulutussuunnittelija. Yksikköä johtaa sosiaaliturvapäällikkö.