Synteettiseen puheeseen tottunutta tuo hieman hymyilyttää, mutta totta on, että suomenkielisen puhesynteesin laatu on edelleen vaatimaton verrattuna suurten kielten synteettiseen puheeseen. Esimerkiksi nykyiset englanninkieliset syntetisaattorit ovat jopa niin laadukkaita, että välillä on vaikeaa erottaa, onko kyseessä ohjelma vai ihminen.
Kun tarkastellaan suomenkielisen synteettisen puheen historiaa, tapahtui 1990-luvulla paljon. Meillä oli useita kehittämisprojekteja ja niiden myötä 1980-luvun ”puhekoneista” siirryttiin ohjelmalliseen aikaan. Tämän jälkeen olemme toki saaneet monikielisiin syntetisaattoreihin mukaan suomen ja tekstin tulkintaa on viilattu, mutta kovin paljon muuta kehitystä ei ole oikeastaan tapahtunutkaan koko 2000-luvulla. Nyt älypuhelin- ja tietokonemaailmassa voi selvästi havaita kasvaneen kiinnostuksen puheliittymiin.
Jos saataisiin kehitettyä lähempänä ihmisääntä oleva suomenkielinen synteettinen puhe, voisimme tuottaa huomattavasti nopeammin ja enemmän esimerkiksi tietokirjoja, lehtiä ja oppimateriaaleja sellaisille ihmisille, jotka eivät ole harjaantuneet koneääntä kuuntelemaan. Ja olisihan kuuntelu miellyttävämpää myös siihen tottuneille. Verkon hyödyntäminen näkövammaisille tarkoitetun äänitemateriaalin jakelussa laajenee koko ajan ja siksikin kehitystyö on lähes välttämätöntä.
Näkövammaisten kirjasto Celian johtokunta ja NKL:n hallitus ovatkin jo tehneet päätöksen, että alkaneena vuonna käynnistetään yhteishanke laadukkaamman suomenkielisen synteettisen puheen kehittämiseksi. Kaunokirjallisuus on tarkoitus jatkossakin tuottaa ihmisen lukemana, mutta juuri nopeaa tuotantotapaa edellyttävää materiaalia ja jossain vaiheessa myös TV:n äänitekstitystä varten tarvitsemme uuden sukupolven Martit ja Esat.